Friday, 30 August 2013

13. syyskuuta 2005


Merellä Cape Bretonista Halifaxiin
Kolmisen viikkoa kului lähes huomaamatta järviä koluten. Mutta nyt vaikutti siltä, että Hurrikaani Ophelia oli tulossa kohti pohjoista, ja meidän oli aika lähteä takaisin Halifaxiin. Ennusteen mukaan Ophelia pysyttelee muutaman päivän North Carolinan kohdalla, mutta kanadalaisen ennusteen mukaan saattaa tulla pohjoiseen viikonloppuna.
Jatkoimme St. Petersiin odottelemaan sopivaa keliä. Maanantaina oli repivä SW, siis vastainen, noin 30 solmua ankkuripaikalla. Tiistain ennuste 10-15 solmua pohjoisesta ja keskiviikoksi taas SW. Päätimme lähteä tiistaiaamuna. Tällä hetkellä, kun matkaa on jäljellä noin puolet, on tuuli 3-4 solmua vastainen, siis käytännössä tyyntä. Seuraamme Nova Scotian rannikkoa noin 3 mailia ulommaisista merimerkeistä suunnilleen 30 fatomin (55 m) syvyyskäyrää. ETA Halifax keskiviikkona klo 13 luultavasti edelleen tyynessä, toivottavasti ei vastaisessa! Olemme varanneet laiturin Royal Nova Scotia Yacht Squadronista, Armdale Yacht Clubin laiturit ovat liian heikkoja. Meidän on jätettävä vene muutamaksi päiväksi laituriin lähtiessämme Montrealiin hakemaan USA:n viisumeja. Toivottavasti Ophelia on siihen mennessä mennyt menojaan.
Kuva
Pohjan maalaus pitää myös järjestää. Tutkimme matkalla veneen ylösnostomahdollisuuksia. Veneemme oli liian iso useimmille telakoille, mutta Lunenburgista löytyi lopulta 75 tonnin nosturi.
Kaiken kaikkiaan ajoitus on vielä epäselvä. Syyskuu on pahinta hurrikaaniaikaa, lokakuussakin niitä voi vielä tulla rantaan. Marraskuussa täällä on jo syysmyrskyjä, kun taas varsinainen hurrikaaniaika loppuu vasta 20. marraskuuta. Eli on lähdettävä, mutta ei liian aikaisin, eikä liian etelään. Tosin 35 astetta pohjoisempana vakuutukset on voimassa myös hurrikaaniaikana!
Menimme RNSYS:n laituriin ja surrasimme veneen kiinni laituriin. Riisuimme myös aurinkokatoksen ja köytimme purjeet mahdollisimman tiukasti. Pursiseuralaiset riisuivat veneistään jopa purjeet, ja pursiseuran liput ja aurinkokatokset otettiin alas. Ophelian ennustettiin menevän melkein päältä, tuulet kuitenkin enintään 80 solmua.
Se meni lopulta etelästä ohi, ja tuuli oli enintään 30 solmua eikä sadettakaan ollut kummemmin. Onneksi!
Meillä oli 'viisumihaastattelu' varattuna 21. syyskuuta, joten vuokrasimme auton ja lähdimme Montrealiin. Yhteensä 2.800 km ajoa sormenjälkien takia, mutta saimmepahan viisumit kymmeneksi vuodeksi!
Automatkailu oli mukavaa vaihtelua. Näimme Kanadan maaseutua, sen karjankasvatusaluetta ja tutustuimme Montrealin kaupunkiin. Saimme myös pitkästä aikaa ihailla ruskan loistavia värejä.
Kuva
Hotelleihin ei huolittu koiria, joten Latte joutui majailemaan autossa. Yövyimme matkalla motellissa menen tullen. Koiraa ei sinnekään olisi oikeastaan hyväksytty, mutta ulkopuolella sesongin kaikki asiakkaat pitää kaiketi kerätä.
Kuva
Palattuamme Halifaxiin oli hurrikaani Ritan vuoro aiheuttaa hämminkiä. Tuulet olivat kovia ja vettä tuli kuin saavista. Osa Quebeciä ja New Foundlandia tulvi, ja satoja perheitä jouduttiin evakuoimaan. Oli onni, että veneemme oli vielä Ophelia-kiinnityksillä laiturissa. Se hyvä puoli veneessä asumisessa on, ettei kovallakaan sateella tulvi vesi kynnyksen yli!
Vietimme mukavan illan Carolynin ja Billin seurassa ennen lähtöämme Lunenburgiin, jonne saavuimme 28. syyskuuta lähes tyynessä. Seuraavan yön keinuimme poijussa kaupunginlahdella noin 35 solmun tuulessa.
Ensi maanantaina on tarkoitus nostaa vene ylös ja loppuviikolla lasketaan taas veteen, säävarauksella tietenkin.
Kuva

No comments:

Post a Comment