Friday, 30 August 2013

18.10. illalla


Odottelimme 16. päivän iltaan saakka. Noin klo 18 aikoihin ryhdyimme soittelemaan satelliittipuhelimella. Bangorin numerosta kerrottiin, että Bar Harborissa pitäisi nyt olla virkamies paikalla ja, jos ei ole, soittakaa takaisin uudestaan. Saimme Bar Harborin tulliin lopulta yhteyden. Mies lupasi tulla klo 20 aikoihin kaupunginlaiturille. Pekka meni jollalla hakemaan tullimiestä, mutta kova merenkäynti ei tätä varmaankaan miellyttänyt, ja niin jouduimme molemmat menemään rantaan papereinemme. Koira sai jäädä veneeseen. Passit leimattiin, meille kirjoitettiin 6 kk:n oleskelulupa ja cruising license vuodeksi. Tullimiehen mukaan hän ei voinut velottaa mitään, koska sunnuntaina ei ollut kassaa toimistossa paikalla. Olimme vihdoinkin virallisesti USA:ssa.
Ylitsemme kulki matalapaine. Ilmanpaine laski vajaassa vuorokaudessa 1034 mbarista 980 mbariin, 7 tunnissa 42 mbaria! Tuuli puhalsi 40 solmua ensin idästä ja osui pahasti satamaan ja sitten lännestä ja olo tasaantui heti, sillä Cadillac-vuoret antoivat onneksi hyvän suojan. Sama matala on aiheuttanut tulvia Massachusettsissa, Rhode Islandilla ja New Jerseyssä. Yölämpötilat ovat nyt noin 10 astetta ja aika-ajoin sataa. Poijupaikkamme on kallis, mutta tukeva, ja saimme sesongin ulkopuolella alennusta. Aiomme lähteä huomenna Southwest Harboriin noin 15 mailin päähän. Siellä on chandlery, josta luultavasti saamme karttoja New Yorkiin ja Chesapeake Bayn alueelle sekä Intracoastal Waterwayn kartat.
Kuva
Hurrikaani Wilma riehuu Meksikon lahdella, ja me seuraamme tilanteen kehittymistä. Ennusteen mukaan tuulen pitäisi täällä olla lännestä vielä huomenna, mutta kääntynee NW suuntaan keskiviikkona tai torstaina. Se sopisi hyvin meille lähtiessämme Cape Cod Canalin suuntaan. Meidän pitäisi olla Norfolkissa viimeistään marraskuun puolivälissä menossa jo sisävesille. Saapa nähdä ehdimmekö New Yorkiin lainkaan. Hurrikaaniaikakin on edelleen vaikuttamassa, ja vakuutus rajoittaa menon 35 asteen eteläpuolelle marraskuun loppupuolelle.
Yritimme aktivoida Kristiinalta saamamme Verizonin kännykän. Vihdoin nauhoitettujen ohjeiden jälkeen saimme puheyhteyden henkilöön, joka kertoi, ettei tätä puhelinta voi enää käyttää prepaid systeemissä. "Ostakaa uusi puhelin, me myymme niitä", neuvoi puhelinmyyjä. Mutta uutta puhelinta emme aio hankkia. Rajansa on rahastuksellakin.
Mainen kuuluisat lobsterit on nyt syöty. Mielestämme ne eivät olleet aivan maineensa veroisia. Rakastamme Kap Verden ja Karibian hummereita, jotka on maustettu chilillä ja valkosipulilla, mutta täällä käytetään vain voisulaa. Ei se huonoa ollut, mutta mitä hyvistä aineista (Pekka) saisikaan aikaan.
Vieressämme on Australian lipun alla "Little Swan", Kaukoidässä tehty ketsi. Sveitsiläis-tanskalainen pariskunta odottelee myös kelin tasaantumista. Ajoitus on kaikille täällä oleville purjehtijoille ongelma: olemme myöhässä ajatellen syysmyrskyjä ja aikaisessa ajatellen hurrikaaneja.
Kuva
Kauppareissulla totesimme olevamme taas sivistyksen parissa: ruokakaupoista saa viiniä ja olutta, toisin kuin Kanadassa. Viinin hintakin on puolet Kanadan hinnoista, mutta kallista se silti vielä on. Tuotevalikoima on runsas, ja kaikkea saa kohtuuhintaan. Lohi on USD 5/lb, mutta tilliä ei löydy mistään. Lohta on tarjolla tuoreena ja savustettuna. Hummereita, erilaisia rapuja ja simpukoita sekä kaloja on mukavasti, ja liha on edullista.

No comments:

Post a Comment