Friday, 30 August 2013

23. toukokuuta 2005


23º 51,5´ N, 63º 51,3´ W, merellä
Kuva
Martiniquelta matkamme jatkui Dominicalle. Saaren vuotuinen sademäärä on noin 7 m, ja luonto on sen mukaisesti rehevää sademetsää.
Kippari oli nyrjäyttänyt nilkkansa, mutta löysimme onneksi luontaisparantajan, joka ikiaikaisia carib-intiaanien hoitokeinoja käyttäen sai sen kuntoon.
Pysähdyimme Roseaussa, pääkaupungissa, tekemässä selvitykset ja tutustuimme paikkaan. Täältä jatkoimme pohjoiseen Portsmouthiin, jonka lahdella on edelleen hurrikaanin aikanaan maihin tuomia laivoja. Indian River, saaren ainut navigointikelpoinen joki, on hieno elämys! Koska luonnonsuojelualueella on moottorin käyttö kielletty, joella liikutaan pienveneellä meloen. Oppaat vievät joelle kohtuuhintaan ja samalla saa hyvän selostuksen saaren historiasta, kasveista, eläimistä, ym.
Matka jatkui Iles des Saintsille. Eipä turistisaaressa ollut paljonkaan nähtävää. Turisteja tuodaan laivoilla päiväretkille Guadeloupelta, joten illat ovat onneksi varsin rauhallisia.
Kuva
Antiguan English Harbourissa piti tietysti käydä. Nelsonin tukikohta on todella hyvin valittu ja satamaa on entisöity kovasti. Nähtiin tosimegajahteja, Mirabella mukaan lukien, sekä pitkä rivi Swaneja, jotka olivat valmistautumassa Antigua Race -viikkoa varten. Tapasimme siellä taas Domin sekä ARC-vene NeferNeferin, joka oli tullut osallistumaan purjehduskisaan.
Kahden yön ja muutaman hyvin kalliin oluen jälkeen lähdimme Montserratille. Puolet saaresta tuhoutui tulivuoren purkauksessa 10 vuotta sitten. Pääkaupungin rauniot tuhkan keskellä jäivät ikuisesti mieleen. Toinen puoli saaresta on edelleen asumiskelpoista ja elämä jatkuu muutaman tuhannen hengen voimin.
Matkalla Nevisille ohitimme Redondan. Yksityisen omistama asumaton saari on aikanaan julistautunut Kingdom of Redondaksi. Kuningas asuu nykyisin Englannissa, eikä alamaisista ole kiusaa.
Kova keli alkoi tietysti heti saavuttuamme St. Nevisin Charlestowniin. Ankkuri piti hyvin 35 solmun tuulessa, mutta maininki tuulen puolella teki yön ilkeäksi. Kävimme kaupungissa, joka vaikuttaa mukavalta. Tulli oli kiinni ja kehnon ankkuripaikan vuoksi päätimme jatkaa St Kittsille, joka on saman valtion pääsaari. St Kittsillä totesimme parhaaksi mennä marinan suojaan, jonne jäimmekin kahdeksi yöksi. Saimme samalla vesitankit täyteen. Tapasimme Boraboundin Linda ja Jack Woodsin matkalla Venezuelaan. Saarikierros taksilla oli mielenkiintoinen. Saarella on mm. rautatie sokeriruokojen kuljetusta varten.
Kun sateet olivat menneet menojaan, jatkoimme Statialle Oranjestadiin. Statia on Hollannille kuuluva verovapaa saari, jossa on ravintoloita enemmän kuin Washingtonissa asianajotoimistoja. Saimme satamakapteenilta kyydin kaupunkiin, joka on sataman kohdalla korkean mäen päällä. Takaisintulo kävellen olikin helppoa. Kaupunki on hyvin siisti Karibian kaupungiksi. Saari ilmeisesti elää turismilla ja öljyn välityksellä, siis verovapaudellaan.
Seuraavaksi reitillä olisi ollut Saba, jonne emme kuitenkaan menneet, vaan jatkoimme suoraan St Barthelemylle eli St Bartsille, jonka Ruotsi myi aikoinaan Ranskalle. Tämä on selvästi parempiosaisten paratiisi, jossa megajahdit pysähtyvät. Keskustasta löytyivät kaikki merkkikaupat eikä massaturismista näkynyt merkkiäkään.
Seuraava kohteemme oli 'kaksoissaari' Sint Maarten/Saint Martin, jonka Hollanti ja Ranska ovat jakaneet keskenään. Hollannille kuuluvalla Sint Maartenilla oli karnevaalipäivä, joten ohitimme Simpson Bayn ja jatkoimme Saint Martinille Marigotiin ankkuriin. Simpson Bayssä ei voi uida, koska laguuni, johon johtaa vain 2 kanavaa, on lähes umpinainen. Marigotissa vesi on puhdasta eikä sieltä jollalla mene kuin 10 minuuttia Hollannin puolelle, josta löytyvät venetarvikkeet ja parhaat palvelut.
Riitta lähti täältä viikoksi Suomeen, ja Kippari jäi tekemään huoltotöitä ja tekemään hankintoja pohjoisen reissua ajatellen. Inmarsat lähetettiin remonttiin Rhode Islandille, josta se luvattiin toimittaa Bermudalle. Brig-jolla hylättiin ja tilalle ostettiin Caribe. Laiturissa käytettävä akkulaturi toimii vain 220 voltilla, joten hankimme uuden laturin, joka toimii sekä Pohjois-Amerikan 110 että Euroopan 220 voltilla. VHF:n tarkistuksen tuloksena oli ostettava uusi VHF, jossa on USA:n kanavat. Entisessä VHF:ssä ei niitä ollut, vaikka näyttöön tulivatkin. Saimme samalla paremman DSC-laitteen. Ensimmäisen VHF:n kaiutin ei toiminut, mutta takuuna vaihdettiin koko laite. Pelastuslautan paikka vaihdettiin, ja biminiin asennettiin reunatuet.
Ostosten ja öljynvaihtojen jälkeen olimme valmiit pohjoiseen. Menimme huoltoaseman laituriin, jossa kerrottiin, ettei dieseliä ole. Seuraavaksi aamuksi luvattiin. Jäimme siis yöksi ankkuriin vesitankin täytön jälkeen. Aamulla totesimme, ettei dieseliä ollut tullut, ja kävimme 5 mailin päässä marinassa kysymässä, mutta sama juttu. Siis takaisin Marigotiin, jonne tällä välin oli onneksemme tullut polttoainetta.
Tankkauksen jälkeen lähdimme kohti Bermudaa. Sääennusteiden mukaan tuulta ei juuri ole, ja kolmen vuorokauden aikana olemmekin purjehtineet vain vajaan vuorokauden. Onneksi polttoainetta riittää. Kalaa ei ole tullut lainkaan, ehkä siksi, että uistimessa on heti sargasso-levää, kun sen laskee veteen. ETA Bermuda perjantai.

No comments:

Post a Comment