Friday, 30 August 2013

9. heinäkuuta 2005


Armdale Yach Club 
Royal Yacht Squadronissa selvisi, että Marblehead-Halifax 100-vuotisjuhlaregatta vie kaiken tilan heinäkuun 10. jälkeen, joten siirryimme mailin lähemmäs kaupunkia Armdale Yacht Clubille. Paikka on halvempi, mutta sen kyllä näkeekin. Laituripaikkaa emme edes ajatelleet, kun näimme laiturit. Uusimmat poijut vaikuttavat riittävän tukevilta. Onhan meillä jolla. Clubin rakennukset ovat historiallisesti mielenkiintoisia, varsinkin verstas-varasto, joka on aikanaan toiminut vankilana. Vanhoja sellejä käytetään nyt lukittavina varastoina. Kävelymatka kauppakeskukseen on vain 10 minuuttia ja keskustaankin vain 40 minuuttia, ja busseja kulkee tunnin välein. Klubilla ruoka on hyvää, ja olut myös!
Saaria ja vuonoja riittää, mutta siitä huolimatta täällä purjehditaan vain päiväpurjehdusta. Veneet ovat pieniä, 26 - 29 jalkaa, eikä kukaan vietä yötä muualla kuin omassa poijussaan tai laiturissa. Joka keskiviikko on kilpailu ja sen jälkeen kerholla jälkiselitykset, siis olutta.
Kuva
Olemme tutustuneet pursiseuran ihmisiin. Saimme mm. kutsun Valerien 40 ja risat synttäreille, jotka vietettiin Aishan ja Markin luona: burgereita, hotdogeja, grillattua kanaa, isännän tekemää olutta ja viiniä. Ihmiset ovat hyvin avoimia, ystävällisiä, auttavaisia ja seurallisia!
Jalankulkijana on hyvä olla. Autot pysähtyvät, jos vain näyttääkin siltä, että joku aikoo ylittää kadun. Samoin autoillessa liikennekulttuuri on huomaavaista. Aina mahtuu joukkoon. Mutta eipä autotkaan paljon maksa. Vuokraamamme Pontiac kaikin eväin maksaa täällä 21.000 $CA eli noin 14.000 euroa. Muistelen sellaisen olleen Suomessa 300.000 FIM ja yli.
Halifaxissa on noin 300.000 asukasta, mutta kaupunki vaikuttaa pikkukaupungilta. Talot ovat enimmäkseen omakotitaloja ja varsin suuria. Kiinteistöt ovat myös hyvin halpoja ja niitä on paljon kaupan, ja kun rantaa on paljon, saa myös rantakiinteistön hyvin edullisesti. ALV on 15 % ja se tulee aina kaikkien hintojen päälle, asioit sitten kirjakaupassa tai ravintolassa. Juomaraha on vakiintunut tapa ravintoloissa.
Kuva
Vaikka Kanadan puhelinliikenne näyttää olevan A. G. Bellin aikaisella tasolla, internetyhteydet voi kätevästi hoitaa ilmaiseksi kirjastoissa. Nyt olemme siis kanadalaisen kirjastokortin haltijoita.
Kaasupullon täyttö on Kanadassakin oma lukunsa. Täällä on vain kahta liitinmallia + pikkupullosysteemi, eikä adaptereita ole saatavana. Olen tehnyt sovitepalan täkäläisistä jatkokappaleista yhdistelemällä. Onneksi oli Portugalin adapteri mukana, ja siitä sai Suomi-pullon liittimen. Nyt onnistuu pullon täyttö huoltoasemalla aivan kuin auton tankkaus itsepalveluna. Suomessa se olisi aivan varmasti laitonta ja rangaistavaa. Saa nähdä sopiiko sama liitin USA:ssa. 11 kg pullo kestää noin 4 kk, joten täyttö USA:ssa on väistämättä edessä. Kaasu on halpaa ja tyypiltään taas propaania. Butaanihan ei tule ulos pullosta talvella.

Kuva
Pelastuslautta on tarkastettavana toisella puolen satamaa. Eurooppalaisen kanssa on vaikeuksia, mutta löytyi ratkaisu siihenkin lopulta.
Yllättävää, miten moneen asiaan eri jännite vaikuttaa, täällähän se on 110 V 60Hz. Akkulaturimme toimii 90-400 V 30-100Hz, samoin kuin tietokoneiden ja puhelimien laturit, mutta esim. sähkötyökalujen hankinnan saa unohtaa. No, meillähän on onneksi kannettava generaattori (80 euroa Espanjasta) ja invertteri.
Pitäisi vielä saada telakoitua pohjan maalauksen vuoksi. Näyttää tarvitsevan uuden maalin 6 kk välein. Kansi pitäisi myös maalata. Ilokseni havaitsimme, että täältä saa samaa Internationalin maalia, tosin Interluxin nimellä. Mikä lienee sopiva myrkkymaali, selviää varmasti aikanaan.
Riitta lähti Suomeen äitinsä 92-vuotis syntymäpäiville ja lapsenlasta odottamaan. Halifaxin normaalista sumusta johtuen kaikki lennot oli peruutettu. Air Canadan puhelinlinjat olivat tukossa satojen matkustajien yrittäessä vaihtaa lippujaan, ja läpi pääsi vain onnella. Saimme lopulta uudet liput lennolle, joka lähti Frederictonista New Brunswickista. Halifaxilainen pariskunta, Carolyn ja Bill Adams, jotka olivat matkalla Alaskan-risteilylle, osui samaan aikaan puhelinjonoon. Kun Riitta oli saanut omat lippunsa hoidettua, ojensimme luurin heille ja muutimme samalla koko porukan lennot lähtemään St. Johnista. Meillä oli vuokra-auto silloin vielä käytössä, joten Pekka ajoi matkalle lähtijät St. Johniin. Ajoaika oli 4,5 tuntia ja sama takaisin.
Nyt on kippari kahden koiran kanssa viettämässä hidasta elämää. Webasto on edelleen päällä, ja allerginen nuha on iskenyt.

No comments:

Post a Comment