Friday, 30 August 2013

Kanadassa 2005



Kuva
Olimme kutsuneet Armdalen purjehtijoita illanviettoon Saremalle ennen lähtöämme järville. Valerie plus Tanya ja Don tulivat omilla veneillään ja kiinnittyivät Sareman kylkiin. Aisha ja Mark tuotiin pursiseuran tenderillä. Valitettavasti Carolyn ja Bill olivat joukosta poissa. He tulivat myöhässä, ja koska kanadalaisesta kännykästä on toisinaan täysin mahdotonta saada yhteys suomalaiseen kännykkään, he jäivät rannalle. Sovimme seuraavana päivänä skyfilen välityksellä, että tapaamme palattuamme Cape Bretonin retkeltämme.

Autopilotin kompassin kompensointi edellytti juhlakierroksia lahdella, mutta meni läpi toisella yrittämällä, yhteensä 3 kierrosta. Purjehdimme Cape Canson ympäri Isle Madamelle 26 tunnissa. Olimme kylän lahdella ankkurissa pari päivää. Hieno ankkuripaikka, mutta kylä oli täysin kuollut.
Jatkoimme St. Peter's Canalin läpi St. Petersin marinaan ankkuriin. Kanava on poikkeuksellinen, koska Atlantin vuorovesi on kaksi kertaa päivässä sekä järven yläpuolella että alapuolella. Sulkuportit ovat näin molempiin suuntiin sulkevia. Kylän asukkaat olivat ystävällisiä ja avuliaita. Kylältä tullessamme meille tarjottiin useimmiten kyyti marinaan. On kuulemma helppo erottaa purjehtija muista ihmisistä.
Kuva
Tapasimme marinassa myös Alexin Halifaxista ja saimme häneltä hyviä vinkkejä, minne mennä, mitä tehdä, onhan Alex käynyt järvillä toistakymmentä kertaa.

Parin yön jälkeen jatkoimme 5 mailin päähän Damions Coveen ankkuriin. Näimme matkan ensimmäisen valkopäämerikotkan. Jatkossa näimme niitä päivittäin, mutta lintujen valtava koko ja kauneus ei milloinkaan lakannut ihastuttamasta. Jatkoimme matkaa koilliseen Eskasoniin (Indian Island). Reimareita ei ollut merkitty karttaan, mutta löysimme väylän ankkuripaikalle ilman vaikeuksia. Paikalliset osterinviljelijät kutsuivat meidät illanviettoon. Hauskaa oli ja runsaat tarjoilut, mutta jaksoimme kuitenkin lähteä seuraavana päivänä Barra Straitin kääntösillan kautta Maskells Harbouriin, jota opaskirja kehuu alueen kauneimmaksi ankkuripaikaksi.
Kuva
Parin yön jälkeen matkasimme alueen suurimpaan kaupunkiin Baddeckiin, jossa olimme yön laiturissa. Baddeck on viehättävä noin tuhannen asukkaan kaupunki, jossa Alexander Graham Bell teki kokeitaan ja keksintöjään. Opaskirjojen teksteistä huolimatta paikallisissa marinoissa ei ollut nostureita meidän veneemme telakointiin.
Hankintojen jälkeen suuntasimme kohti Campbell Covea, jota Alex oli kehunut hyväksi osteripaikaksi. Ankkuripaikan viereisessä joessa olikin runsaasti ostereita, joita nautimme sekä raakana sitruunan kera että gratinoituna Pekan oman reseptin mukaan. Kuohuviini tosin pääsi loppumaan, joten seuraava kohde oli jälleen Baddeck, jossa on järvialueen toiseksi ainut Alko.
Olemme seuranneet hurrikaani Katrinan kulkua. Se voi aiheuttaa tuulia myös tälle alueelle. Lake Ontariolla saattaa olla koviakin tuulia, mutta luultavasti ei enää täällä, koska olemme niin paljon sivussa reitiltä. Tosin hurrikaani saattaa muuttaa suuntaa ennalta ilmoittamatta, joten olemme katsoneet valmiiksi ankkuripaikan kaiken varalta (Herring Cove). Keskuksen pitäisi olla tällä tasolla perjantaina.
Kuva
Palasimme muutaman päivän päästä eteläiselle järvelle Barra Straitin kääntösillan kautta. Asiaa sotki hiukan se, että sillan punainen valo ei vaihtunut vihreäksi. Odotimme valon vaihtumista kulkuaukon edustalla veneen tempoillessa voimakkaassa virrassa, kunnes sillan hoitaja huomasi tilanteen ja ilmoitti VHF:llä, ettei valo tulekaan vaihtumaan. Mikähän valon tarkoitus mahtaa olla? Jatkoimme Big Harbouriin, mutta paikka oli liian avoin tuulille. Lähtiessämme juutuimme mutapohjaan paikassa, jossa kartan mukaan pitäisi olla 4-5 m vettä. Kyllä venäläisten aikanaan Suomenkin alueelle tekemä kartoitus nousi jälleen kerran arvoon arvaamattomaan. Täkäläisiin karttoihin ei voi juuri luottaa, ei välttämättä edes purjehdusoppaisiin.
Kuva
Päätimme sen sijaan mennä Alexin suosittelemaan Little Harbouriin, jossa saatoimme myös jatkaa herkuttelua ostereilla. Lahteen pääsee noin 10 m leveästä aukosta, syvyyttä oli lähes saman verran. Ankkuroimme melko kauas rannasta suojan puolelle saadaksemme etäisyyttä rannan hyttysiin. Hyvä olikin, koska ostereiden hakureissulta palatessamme toimme hyttysiä rannasta mukanamme. Meillä on kaikissa aukoissa hyttysverkot, ja ne ovat osoittautuneet korvaamattomiksi paitsi hyttysiä myös etelän lentäviä torakoita vastaan.
Seuraavana päivänä lähdimme tutkimaan lähistön ankkuripaikkoja, mutta ne olivat joko liian matalia meille tai turhan asuttuja. Palasimme siis Little Harbourin rauhaan.
Kävimme illallisella rannalla olevassa ravintolassa. Paikkaa pitää saksalaissyntyinen vanhempi nainen, joka ruokaviiniä valitessamme suositteli paikallista punaviiniä! Järvialueen mikroilmasto mahdollistaa siis myös viininviljelyn, jota harjoitetaan lähinnä Marble Mountainsin alueella. Viini oli varsin kelvollista. Samalta alueelta on louhittu myös marmoria, mistä nimi, ja louhitaan sitä edelleenkin, mutta nykyisin lähinnä kuvanveistäjien käyttöön.
Kuva

No comments:

Post a Comment