Friday, 30 August 2013

Kanavien kautta Karibialle 2002 - 2003


Harjoittelua
Entisinä moottoriveneilijöinä harjoittelimme purjehdusta Itämerellä muutaman vuoden käymällä Porin Jazzeissa, Tukholmassa, muutaman kerran Gotlannissa ja Bornholmissa sekä tosipurjehtijoiden tapaan itsenäisyyspäivänä Utössä, vain muutamia kohteita mainitaksemme, eli noin 1500 nm vuodessa.


Matka 2002-2003
25.5.2002 irrottauduimme, Pekka, Riitta ja basenjimme Penda, Turusta Salmisen telakan laiturista. Utön, Gotlannin, Bornholmin, Kielin kanavan ja Helgolandin kautta päädyimme Hollannin Delfzijliin.


Sinne saapuivat myös Maria ja Vesa, joiden avulla riisuimme purjeet, rakensimme telineet mastoille ja laskimme mastot kannelle.

Matka jatkui nyt Hollannin, Belgian ja Ranskan jokia ja kanavia pitkin kohti Välimerta.
Matkanteko keskeytyi odottamatta Port St. Sedanissa muutamaksi päiväksi, kun sulunhoitajat menivät lakkoon vastalauseena sulkujen automatisoinnille.

Maria ja Vesa jatkoivat täältä junalla Saksaan, ja heidän tilalleen tulivat Anna-Maija ja Amanda.

Saavuttuamme Verduniin Maija lähti Sveitsiin ja apujoukoiksi saapuivat Pirkko ja Antti. Heidän oli tarkoitus olla mukana Lyoniin asti, mutta kuinkas siinä kävikään. Canal d'el Estellä Charmesissa katkesivat potkuriakselin laipan pultit ja akseli vääntyi.


Tilapäiskorjauksin pääsimme Saonen alkuun Correen, jossa vene nostettiin ylös kanavan varteen ja potkuriakseli uusittiin monenmoisten sekasotkujen jälkeen.


Asuimme veneessä, mutta saimme onneksi käyttää teollisuushallin jalanjälkitoilettia ja saimme hallista myös maasähkön. Ihmiset olivat ystävällisiä ja avuliaita: saimme käydä suihkussa ja pestä pyykkiä paikallisessa marinassa erikoishintaan, ja naapurit lahjoittivat meille hedelmiä ja tuoreita kananmunia.
Aikataulun venymisen vuoksi Pirkko ja Antti joutuivat Lyonin sijasta lähtemään jo Corresta. Joten vuokrasimme auton ja heitimme Hyväriset lähikaupungin rautatieasemalle, josta he jatkoivat matkaansa Pariisiin. Me sen sijaan suunnistimme Lyonin lentokentälle hakemaan Reettaa.


Tästä eteenpäin matka taittui Kauppilan perhemiehistön voimin.

Kaiken kaikkiaan meillä oli onni matkassamme. Osuimme paikkaan, jossa veneen nosto ja lasku saatiin järjestettyä suuremmitta ongelmitta keskellä umpimaaseutua. Huonomminkin olisi voinut käydä!


Runsaan puolentoista viikon kuluttua pääsimme liikkeelle. Matkamme jatkui Saone-joen kautta Rhonelle Cotes du Rhonen viinialueen ytimeen ja sieltä lopulta Välimerelle.

Noin kolme kuukautta kestäneen matkamme aikana halki Euroopan nousimme noin 330 metriä merenpinnan yläpuolelle ja läpäisimme kaiken kaikkiaan 350 sulkua.

Port St. Luisin marinassa Port Napoleonissa, joka on Jeanneau-veneiden valmistussatama, rikasimme Sareman uudelleen.

Jatkoimme täältä purjein Ibizan ja Formenteran kautta Espanjan Almerimariin. Siellä mm. maalattiin pohja ja asennettiin Inmarsat-puhelin (joka vihdoin saatiin toimimaan Gran Canarialla).


Vaihdettuamme koiramiehistönjäsenemme Pendasta cairnterrieri Pipsaan alias Captain Stig, lähdimme Almeriasta 2 kk:n huollon jälkeen Gibraltarin kautta ensin Kanarian Lanzarotelle, sitten Fuerteventuralle ja lopulta Gran Canarialle.


Sekstantin Pentti Keskinen vaimoineen tuli yllätysvierailulle Las Palmasissa, jonne olimme saapuneet hyvissä ajoin osallistuaksemme ARC:n hulinoihin.

Pekan syntymäpäivänä, 24. marraskuuta, lähdimme yhtenä n. 220:sta ARC-veneestä kohti Karibiaa päämääränämme ST. Lucian Rodney Bay, jonne saavuimme n. kolmen viikon purjehduksen jälkeen 15. joulukuuta.


Atlantin ylityksellä Sareman miehistön kolmantena jäsenenä oli Seppo Lintula, eläkkeellä oleva meriupseeri, jonka ansiokkaalla opastuksella selvitimme mm. sekstantin käytön salaisuuksia.

Kokemuksia kertyi laidasta laitaan: ensimmäisen yön yli 40 solmun vastatuuli, englantilaisesta veneestä meistä 120 mailin päässä mereen pudonnut ja hukkunut kippari, F2:n peräsinongelmat, omasta veneestämme katkennut keulastaaki, mutta niiden vastapainona hyvä joukkuehenki, pasaatituulet, punahattuiset pilvet, runsaat kalansaaliit, delfiinien leikit, jne.

Seppo lensi pari päivää saapumisemme jälkeen St. Lucialta takaisin koti-Suomeen, ja me lähdimme noutamaan tyttäriä Martiniquelta joulun ja uuden vuoden viettoon. Jouluateria, jonka nautimme St. Lucialla, oli tavallisuudesta poiketen kiinalaista, mikä sopi kinkkua ja lanttulaatikkoa paremmin trooppiseen ilmanalaan.


Riitta ja Amanda joutuivat palaamaan Espanjaan heti uuden vuoden alussa, mutta Saara ja Reetta jäivät vielä kolmeksi viikoksi purjehtimaan Martiniquen ja Dominican vesille.

Talvi sujui mukavasti Karibian lämmössä. Sekstantin Pekka Tamminen ja Martti Tähtinen kävivät ilahduttamassa sekä koiraa että kipparia. Sekstanttilaisten jälkeen tuli Antti Korte parin viikon purjehduslomalle.

Riitta lensi takaisin huhtikuun lopussa, ja Vapunpäivänä lähdimme Martiniquelta kohti Eurooppaa.
Azorien korkea oli tällä kertaa varsin laaja, joten Perkins joutui töihin, n. 450 polttoainelitran verran. 19 vrk:n ja yhden revenneen genoan jälkeen olimme Azorien Faial-saarella Hortassa.


Viikko Azoreilla mahdollisti tutustumisen vain kahteen Azorien yhdeksästä saaresta. Jäipä hyvä syy mennä uudestaan. Myös Peter Cafe Sport tuli tutuksi!
Edessämme oli noin viikon matka Portugalin Lagosiin. Tradewindit eivät puhaltaneet, vaan viimeiset 3 vuorokautta tulimme taas Perkinsin voimin rasvatyvenessä laivoja väistellen ja delfiinejä ihastellen.

No comments:

Post a Comment